Seison laiturilla, tuuli on pureva ja mittari näyttää viittä astetta pakkasen puolella. Kello on seitsemän aamulla. Normaalit ihmiset kääntävät kylkeään lämpimän peiton alla, mutta minä olen täällä pelkät uikkarit jalassa, pipo päässä ja mietin, onko tässä mitään järkeä. Tätä kysyy jokainen avantouimari itseltään ainakin kerran talvessa, yleensä juuri siinä hetkessä, kun märkä jalka osuu lumiseen porraselementtiin.
Mutta vastaus on aina sama: on siinä. Kun nouset vedestä, tiedät kyllä miksi.
Avantouinti ei ole enää pienen piirin ”hullujen hommaa” tai pelkästään eläkeläisten terveyskerhojen salaisuus. Siitä on tullut buumi, joka näkyy kaikkialla sosiaalisesta mediasta työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluihin. Kiviniemen Tilalla olemme nähneet tämän muutoksen aitiopaikalta. Majoittujat ja retkeilijät kysyvät yhä useammin saunan lisäksi mahdollisuutta päästä pulahtamaan järveen – myös silloin, kun järvi on paksun jääkannen alla.
Tässä ei kuitenkaan ole kyse vain trendistä. Kyse on fysiologiasta, mielen hallinnasta ja rehellisesti sanottuna siitä oudosta euforiasta, joka iskee, kun selviät jostain, mikä tuntuu luonnottomalta.
Mitä kropassa oikeasti tapahtuu?
Kun pulahdat veteen, jonka lämpötila on nollan ja neljän asteen välillä, kehosi menee välittömästi hälytystilaan. Tämä ei ole mikään metafora. Sympaattinen hermosto täräyttää ”taistele tai pakene” -vaihteen silmään sekunnin murto-osassa.
Ensi alkuun salpaantuu hengitys. Se on täysin normaali reaktio, jota kutsutaan sukellusrefleksiksi. Moni ensikertalainen säikähtää juuri tätä tunnetta – sitä, että keuhkot eivät tottele. Verisuonet supistuvat äkillisesti siirtäen veren raajoista kohti elintärkeitä sisäelimiä ja sydäntä. Verenpaine nousee hetkellisesti korkeaksi. Kuulostaa kamalalta, eikö?
Mutta juuri tässä piilee se juju. Kun nouset vedestä, elimistösi palkitsee sinut selviytymisestä massiivisella hormoniryöpsähdyksellä:
- Endorfiinit lähtevät liikkeelle. Se on kehon omaa morfiinia, joka lievittää kylmän aiheuttamaa kipua ja tuottaa mielihyvää.
- Dopamiinitasot voivat nousta jopa 250 prosenttia. Kyllä, luit oikein. Puhumme samoista lukemista kuin tietyissä päihteissä tai erittäin onnistuneessa treenissä, mutta vaikutus kestää pidempään ja tulee ilman krapulaa.
- Serotoniini tasoittaa mielialaa ja auttaa nukkumaan paremmin.
Olen nähnyt kireiden yritysjohtajien nousevan avannosta hymyillen kuin pikkulapset. Kylmä vesi huuhtoo stressin pois tehokkaammin kuin mikään mindfulness-applikaatio, koska avannossa et yksinkertaisesti voi miettiä työasioita. Jos mietit budjettia, et ole tarpeeksi syvällä vedessä.
Varustelu – hifistelyä vai tarpeellista suojaa?
Joskus näkee sankareita, jotka marssivat avantoon ilman mitään apuvälineitä. Se on toki mahdollista, mutta teet kokemuksesta itsellesi huomattavasti miellyttävämmän muutamalla perusjutulla. Kylmä vesi on armoton ääreisverenkierrolle, ja sormet sekä varpaat alkavat kipuilla paljon ennen muuta kroppaa.
Tässä on se setti, jolla homma muuttuu kidutuksesta nautinnoksi:
Neopreenitossut ovat listan ykkönen. Järven pohja voi olla mutainen, kivet liukkaita ja portaat jäisiä. Mutta ennen kaikkea: kun jalat pysyvät edes hieman suojassa suoralta jääkosketukselta, pystyt olemaan vedessä ne ratkaisevat sekunnit pidempään, jotta hyvä olo ehtii aktivoitua. Villasukat käyvät hätätapauksessa, mutta ne imevät vettä ja muuttuvat painaviksi.
Hanskat ovat toinen pelastaja. Jos puristat metallisia kaiteita paljain käsin 20 asteen pakkasessa märkänä, iho voi tarttua kiinni. Neopreenihanskoilla saat pitävän otteen ja sormet säilyttävät toimintakykynsä niin, että saat vaatteet päälle uinnin jälkeen. Olen kerran yrittänyt napittaa paitaa kohmeisilla nakeilla – siinä meni vartti ja hermot.
Pipo on ehdoton. Lämpö karkaa pään kautta kuin savu piipusta. Vaikka et kastelisi hiuksia (mikä onkin suositeltavaa aloittelijalle), pää pysyy lämpimänä ja estää pahimman jälkihorkan.
Saunalla vai ilman?
Suomalainen perinne sanoo, että sauna ja avanto kuuluvat yhteen. Kiviniemen Tilan rantasaunalla tämä on se klassisin tapa: löylyistä suoraan järveen ja takaisin. Kontrasti on huumaava. Saunan 80 asteen lämpö ja veden 4 astetta luovat verisuonijumpan, joka pistää nesteet kiertämään.
Mutta tässä on salaisuus, jota vannoutuneimmat harrastajat vaalivat: ”Raakana” uiminen on itse asiassa usein voimakkaampi kokemus. Kun menet avantoon ilman saunaa, kehosi joutuu tekemään itse työn lämmetäkseen uinnin jälkeen. Tämä aktivoi ruskeaa rasvaa – sitä hyvää rasvaa, joka polttaa energiaa tuottaakseen lämpöä.
Jälkiolo on erilainen. Saunan kanssa olo on raukea ja unelias. Ilman saunaa olo on energinen, terävä ja voimakas. Jos sinulla on univaikeuksia, suosittelen iltauintia ilman saunaa, villasukat jalkaan ja kuppi lämmintä teetä päälle. Takuuvarma uni.
Aloittelijan virheet – vältä nämä
Olen nähnyt laitureilla kaikenlaista sähellystä. Jotta ensimmäinen kertasi ei jäisi viimeiseksi, älä tee näin:
Älä hyppää pää edellä veteen. Se on hengenvaarallista. Kylmäshokki voi aiheuttaa hallitsemattoman haukkomisrefleksin, ja jos olet veden alla, vedät vettä keuhkoihin.
Älä kilpaile ajasta. Avannossa ei ole kyse siitä, kuka kestää pisimpään. 30 sekuntia on jo erinomainen aika. Itse asiassa terveyshyödyt saavutetaan jo melko lyhyellä altistuksella. Jos alat vapista vedessä, olet ollut siellä liian kauan.
Älä mene veteen yksin, varsinkaan pimeällä. Jää on liukasta, ja jos liukastut ja lyöt pääsi, tilanne on vakava. Kaveri mukaan – se on hauskempaakin, kun voi yhdessä kirota kylmää.
Miksi meemme sinne uudestaan?
Kiviniemen Tilalla vierailevat ryhmät usein epäröivät. ”Onks pakko jos ei haluu?” kysyi eräs polttarisankari taannoin. Ei ole pakko. Mutta kun hän lopulta uskaltautui veteen muiden kannustamana, ilme muuttui kauhistuneesta virneeksi heti laiturille nousun jälkeen. ”Mä tunnen mun varpaat taas, mut tää on ihan älytön fiilis!”
Avantouinti koukuttaa, koska se on yksi harvoista asioista nykymaailmassa, joka pakottaa olemaan täysin läsnä. Et voi selata puhelinta, et voi murehtia huomista. Olet vain sinä, hyinen vesi ja oma hengityksesi. Ja kun nouset sieltä ylös, kahvikuppi ei ole koskaan maistunut paremmalta ja villapaita tuntunut pehmeämmältä.
Jos et ole vielä kokeillut, haastan sinut. Mutta varoitus: saatat löytää itsesi ensi talvena ostamasta niitä neopreenitossuja ja kyttäämässä säätiedotuksesta pakkaslukemia toivoen, että tulisipa jo kunnon jäät.