Ollaanpa rehellisiä heti alkuun. Pinterest on luonut meille kuvan maalaishäistä, joissa aurinko paistaa aina pehmeästi pellon ylle, morsiamen helmat pysyvät puhtaan valkoisina heinikossa ja kaikki vieraat hymyilevät autuaasti istuessaan heinäpaaleilla. Todellisuus? Se voi olla juuri tuota, mutta se voi olla myös hyttysparvia, mutaan uppoavia korkokenkiä ja sulakkeen palamista juuri kun bändi aloittaa.
Kiviniemen Tilaa pyörittäessä ja kymmeniä (ellei satoja) juhlia nähneenä voin sanoa, että onnistuneet maalaishäät eivät synny pelkästään kauniista miljööstä. Ne syntyvät raa’asta logistiikasta ja varautumisesta asioihin, joita kukaan ei halua ajatella hääpäivänään. Juhlatila maaseudulla, olipa se sitten vanha navetta, hirsihuvila järven rannalla tai teltta keskellä niittyä, vaatii aivan eri asennetta kuin hotellin bankettisali kaupungin keskustassa.
Jos olette haaveilemassa häistä kaukana kaupungin valoista, tässä on se lista asioista, jotka oikeasti ratkaisevat juhlan onnistumisen. Ja ei, en puhu nyt servettien väristä.
Sijainti: Onko sinne oikeasti helppo tulla?
Usein kuulee sanottavan, että ”matka on osa elämystä”. Niinhän se on, kunnes Google Maps ohjaa vieraat pellonreunaan kolme kilometriä ennen juhlapaikkaa tai tilausbussi ei mahdu kääntymään. Maaseudulla ”hyvien kulkuyhteyksien varrella” on venyvä käsite.
Tarkistakaa aina nämä, kun ajatte juhlapaikkaa katsomaan:
- Kestääkö tie raskaamman kaluston? Jos tilaatte pitopalvelun tai bändin, he tulevat isoilla autoilla. Olen nähnyt catering-auton jäävän mutaan kiinni, ja voin kertoa, että siinä vaiheessa ruoan jäähtyminen on pienin murhe.
- Miten viimeiset 500 metriä hoidetaan? Jos parkkipaikka on ”tuolla pellolla”, mitä tapahtuu, jos hääpäivänä on satanut kolme päivää putkeen? Kukaan ei halua aloittaa juhlaa työntämällä autoja irti liejusta.
- Kääntöpaikat ovat yllättävän tärkeitä. Jos kuljetatte vieraat bussilla kirkolta juhlapaikalle, kuski tarvitsee tilaa kääntää sen 15-metrisen dösän rikkomatta naapurin aitaa.
Sitten on se majoitus. Kiviniemen Tilan kaltaisissa paikoissa majoitus on usein osa pakettia – mökkejä, aittoja, ehkä telttailumahdollisuus. Tämä on mahtavaa tunnelman kannalta, mutta vaatii ”managerointia”. Kenelle annetaan se hieno hirsihuvila ja kuka joutuu tyytymään vaatimattomampaan aittaan ilman sisävessaa? Nämä keskustelut kannattaa käydä etukäteen, jottei anoppi tai paras kaveri vedä hernettä nenään saapuessaan paikalle.
Sähkö ja tekniikka (Se tylsin, mutta tärkein osa)
Tämä on se kohta, jossa moni hääpari tekee virheen. Vanha navetta voi näyttää mielettömän romanttiselta valoköynnöksineen, mutta sen sähköverkko saattaa olla vuodelta 1970. Nykyaikaiset häät vaativat sähköä paljon enemmän kuin uskottekaan.
Kuvitelkaa tilanne: Catering laittaa kahvinkeittimet päälle (ne vievät valtavasti virtaa), bändi kytkee vahvistimet ja valot, ja samaan aikaan joku föönaa tukkaa saniteettitiloissa. *Poks.* Sähköt pois ja hiljaisuus. Valot sammuvat.
Kysykää juhlapaikasta suoraan: ”Mitä sähköt kestävät?” Jos vastaus on epämääräinen mumina, olkaa varuillanne. Erityisesti jos tuotte paikalle ulkopuolisen bändin PA-laitteineen tai lisälämmittimiä kylmään iltaan, saatatte tarvita voimavirtaa tai jopa erillisen aggregaatin. Se ei ole seksikästä, mutta toimiva sähkö on juhlan selkäranka.
Vessat, vesi ja vieraiden mukavuus
Juokseva vesi ja sisävessat eivät ole itsestäänselvyys kaikkein rustiikkisimmissa paikoissa. Jos juhlapaikkana on esimerkiksi vanha riihi tai lato, fasiliteetit voivat olla erillisessä rakennuksessa.
Tässä on kokemuksen syvä rintaääni puhumassa: Vieraita on keskimäärin noin 80–120. Kaksi vessaa ei riitä. Se vain ei riitä. Jonot tulevat olemaan tuskalliset, ja jonottaminen vie aikaa juhlimiselta. Jos tilassa on vähän vessoja, vuokratkaa siistit siirrettävät WC-yksiköt (ei niitä sinisiä festarikoppeja, vaan niitä parempia ”Baja Maja VIP” -tyyppisiä vaunuja, joissa on käsienpesualtaat).
- Vedenpaine on toinen juttu. Jos 100 ihmistä vetää vessaa ja keittiö tiskaa samaan aikaan, riittääkö kaivossa vesi? Monella maatilalla vesi tulee omasta kaivosta, ja kuivana kesänä se voi olla ehtyvä luonnonvara.
- Käsienpesupaikat. Jos ruokailu on noutopöydästä – kuten se maalaishäissä 99% ajasta on – ihmiset haluavat pestä kätensä. Pelkkä käsidesipullo pöydän kulmalla on vähän nihkeä ratkaisu.
- Etäisyydet. Jos vessat ovat 100 metrin päässä päätilasta ja sataa vettä, vieraat eivät juo mitään välttääkseen vessareissua. Se taas tappaa tunnelman (ja nesteytyksen) aika tehokkaasti.
Sää: Suomen kesä on arvaamaton peto
Kaikki toivovat hellettä, mutta viisas varautuu räntäsateeseen juhannuksena. Maaseudulla sää tuntuu kovempaa kuin kaupungissa. Tuuli pääsee puhaltamaan järveltä tai aukealta pellolta suoraan luihin ja ytimiin.
Jos juhlatila on puoliksi ulkona tai lämmittämätön lato, ilta viilenee radikaalisti kello 22 jälkeen. Tässä ei auta pelkkä ”tanssimalla tulee lämmin” -ajattelu. Vieraat lähtevät kotiin tai nukkumaan, jos heillä on kylmä. Piste.
Varautukaa näin:
- Varatkaa juhlapaikalta tai vuokraamosta riittävästi kaasulämmittimiä terassille tai tilaan.
- Vilttikori. Tämä on klassikko, mutta se toimii. Kasa Ikean halpoja huopia pelastaa monta hytisevää juhlamekkoista vierasta.
- Sadesuunnitelma vihkimiselle. Monet haluavat vihkimisen rannalla tai puiden katveessa. Mutta jos taivas aukeaa, onko sisätiloissa tilaa siirtää seremonia sinne lennosta? Jos ”Plan B” on seistä sateessa sateenvarjojen alla, se on aika kurja alku avioliitolle.
- Kovalla tuulella kevytrakenteiset telttakatokset ovat vaarallisia. Varmistakaa, että teltat on ankkuroitu maahan kunnolla, ei pelkillä pikkupiikeillä.
Maalaisympäristön realiteetit (eli ötökät ja alusta)
Järvenranta on ihana. Niin ovat hyttysetkin, omasta mielestään. Jos häät ovat keskikesällä Suomessa veden äärellä, hyttysiä on. Paljon. Älkää olko niitä ihmisiä, jotka teeskentelevät, ettei niitä ole.
Tarjotkaa vieraille myrkkybaari. Siis kori, jossa on hyttysmyrkkyä (sitä tujumpaa sorttia), punkkipihtejä ja kyypakkaus. Se osoittaa, että välitätte. Savuavat hyttyskierukat terassilla auttavat hieman, mutta eivät tee ihmeitä.
Sitten on se maapohja. Nurmikko on pehmeä. Sora on epätasainen. Laudoitus voi olla liukas, jos on satanut. Viestikää kutsussa selvästi: ”Juhla on nurmikolla/maatilalla, varatkaa mukaan mukavat kengät.” On suorastaan julmaa antaa vieraiden pilata kalliit satiinikengät mudassa tai nyrjäyttää nilkkansa juurakossa, koska he eivät tienneet maastosta.
Ruoka ja juoma – Logistiikan kuninkuuslaji
Jos juhlapaikassa (kuten usein tiloilla on) on oma keittiö ja pitopalvelu, homma on yleensä hoidossa. Mutta jos tuotte pitopalvelun ulkoa tai teette ruoat itsetalkoilla, kylmäketju on kriittinen.
Maalla ei voi vain ”hakea lisää jäitä” lähikaupasta, koska lähikauppa on 20 kilometrin päässä ja meni kiinni kello 18. Juomat pitää saada kylmäksi ja kakut eivät saa sulaa. Vuokratkaa kylmäkärry tai varmistakaa, että tilan kylmiökapasiteetti on oikeasti riittävä sadoille pulloille ja ruokavateille. Yksi tavallinen jääkaappi täyttyy jo hääparin omista eväistä ja iltapalamakkaroista.
Sauna ja jatkot – Se ”suomalainen juttu”
Kiviniemen Tilalla ja vastaavissa paikoissa sauna on usein illan kohokohta virallisuuksien jälkeen. Tämä on mahtava perinne, mutta sekin vaatii organisointia. Kuka lämmittää saunan? Onko puita? Entä pyyhkeet? Jos vieraat eivät tajunneet ottaa pyyhettä mukaan, onko tilalla tarjota niitä? Vai kuivaavatko vieraat itsensä pöytäliinoihin? (Tätäkin on nähty, ja se ei naurata seuraavana päivänä siivotessa).
Uimapuvut ovat toinen juttu. Kaikki eivät halua saunoa sekasaunassa alasti vieraiden ihmisten kanssa. Muistuttakaa uikkareista kutsussa, jos sauna on ohjelmassa.
Hintalappu: Maalaishäät eivät välttämättä ole halvemmat
Viimeinen harhaluulo on raha. Moni ajattelee, että vuokraamalla edullisen navetan tai seurantalon säästää pitkän pennin. Usein käy päinvastoin.
Kun tila on ”vain tila”, joudutte tuomaan sinne kaiken: astiat, pöytäliinat, äänentoiston, valot, cateringin, ehkä kalusteetkin, somisteet ja siivouksen. Nämä pienet purot kasvavat äkkiä isoksi ja virtaavaksi kulu-joeksi. Täysipalvelun juhlapaikka, jossa hinta per nuppi on korkeampi, voi lopulta tulla halvemmaksi – tai ainakin se säästää teidät hermoromahdukselta häävikonloppuna, kun ette joudu silittämään 120 pöytäliinaa talkoovoimin perjantaiyönä.
Maalaishäät ovat parhaimmillaan rennot, aidot ja lämminhenkiset juhlat, joista jää muistoja vuosikymmeniksi. Järven tyyneys illalla, saunan tuoksu ja heinäsirkat – niitä ei rahalla saa kaupungista. Mutta se vaatii teiltä suunnittelua ja kykyä nauraa, jos (ja kun) joku astuu lehmänläjään tai sähköt katkeavat hetkeksi.
Valitkaa paikka sydämellä, mutta tarkistakaa sulakkeet järjellä.