Ollaanpa rehellisiä: harva asia voittaa sen tunteen, kun vapa taipuu luokille ja jarru alkaa huutaa keskellä suomalaista järvimaisemaa. Kiviniemen Tila ei ole mikään kliininen hotelli, vaan tukikohta niille, jotka ymmärtävät veden päälle.
Meillä kalastus ei ole vain, että ”heitä onki veteen ja toivo parasta”. Se on strategista peliä Ahdin kanssa. Sijaintimme veden äärellä tarjoaa puitteet, joissa sekä sunnuntaikalastaja että kokenut uistelu-uuno viihtyvät. Vedet tässä ympärillä ovat kirkkaat, ja pohjan muodot vaihtelevat karikoista syviin monttuihin – juuri sellaisiin, joissa isommat pedot luuraavat.
Seuraavaksi käyn läpi, mitä täältä oikeasti nousee, miten hoidat paperisodan (eli luvat) kuntoon ja millaisella kalustolla vesille kannattaa lähteä. En aio kaunistella: joskus kala ei syö, vaikka tarjoaisit kultalumpeita. Mutta kun syönti on päällä, se on jotain, mitä muistellaan vielä joulupöydässäkin.
Mitä siiman päähän tarttuu? (Ja mitä sinne kannattaa laittaa)
Tiesitkö, mikä on yleisin virhe näillä vesillä? Liian pienet vieheet ja väärä uittosyvyys. Paikallinen kalakanta on elinvoimainen, mutta ne eivät ole tyhmiä. Tässä omat huomioni vuosien varrelta.
Iso onkiahven ja pannukarkea filekala
Ahven on järviemme kansalliskala, ja täällä se kasvaa komeaksi. Jos lähdet liikkeelle heinä-elokuun vaihteessa, kannattaa suunnata matalikkojen reunoille. Aamuvarhain, kun usva vielä leijuu pinnalla, on paras hetki.
- Käytä pieniä lippoja (koko 2–3) tai jigejä luonnollisissa väreissä. Kirkas vesi vaatii hillittyjä sävyjä – moottoriöljy ja hile toimivat yllättävän hyvin.
- Jos satut löytämään ”ajon” eli hetken, jolloin ahvenparvi ajaa pikkukalaa pintaan, unohda hienostelu. Heitä sekaan melkein mitä vain, ja saatat nostaa veneeseen ruokakalat vartissa.
- Savustukseen sopivat parhaiten ne 300–500 gramman yksilöt. Sitä isommat ovat jo melkein liian arvokkaita ruoaksi, ja monet päästävätkin suurimmat ”körmyt” takaisin kasvamaan.
Hauki – Kaislikon krokotiili
Monet vieroksuvat haukea sen ruotojen takia, mutta urheilukalastajana arvostan sitä eniten. Se isku on brutaali. Kiviniemen läheisyydessä on laajoja kaislikoita ja lumpeikkoja, joissa hauet päivystävät.
Keväällä kutuajan jälkeen isot mammat tulevat matalaan lämmittelemään. Silloin jerkit ja isot vaaput ovat kova sana. Keskikesällä ne painuvat syvemmälle, jolloin uistelu syvänteiden reunoilla (4–8 metriä) tuottaa tulosta. Ennätykset täällä huitelevat yli kymmenessä kilossa, eli perukkeen on syytä olla kunnossa. Älä käytä pelkkää monofiilia; hauen hampaat leikkaavat sen sekunnissa poikki.
Kuha ja taimen
Kuha on oikukas kaveri. Yhtenä iltana se ottaa kaikkeen, seuraavana kolmena ei mihinkään. Parhaiten kuhaa saa uistelemalla hämärän aikaan vaapuilla, jotka sukeltavat sinne 2–4 metriin. Jos tunnet pohjassa kovaa kivikkoa, olet oikeilla paikoilla.
Joskus, varsinkin virtapaikkojen läheisyydessä, saattaa siiman päähän eksyä myös taimen. Nämä ovat harvinaisempia ja vaativat usein erityislupia, joten tarkista säännöt aina ennen kuin laitat taimenvieheen veteen.
Luvat ja säännöt – Jotta reissu ei tule kalliiksi
Tämä on se tylsä osuus, mutta pakollinen. Kalastuksenvalvojat liikkuvat vesillä, ja on noloa (sekä kallista) jäädä kiinni luvattomasta kalastuksesta. Säännöt eivät ole kiusaa varten, vaan siksi, että kalakanta säilyy elinvoimaisena myös tuleville sukupolville.
Suomessa homma toimii käytännössä kahden portaan taktiikalla:
Ensinnäkin, jos olet 18–69-vuotias, sinun on maksettava valtion kalastonhoitomaksu. Tämä on perusvaatimus. Ilman tätä et heitä virveliä missään päin Suomea (poikkeuksena pelkkä mato-onginta ja pilkkiminen, jotka kuuluvat jokamiehenoikeuksiin). Maksun voi hoitaa kännykällä vaikka rannassa Eräluvat-verkkokaupassa, ja kuitti kannattaa pitää tallessa puhelimessa.
Toiseksi tulevat vesialueen omistajan luvat. Kiviniemen Tilan vesialueet tai lähistön erityiskalastuskohteet saattavat vaatia erillisen luvan, varsinkin jos kalastat useammalla vavalla uistellen. Esimerkiksi koskikalastuskohteet ovat aina erikoislupien takana. Meidän vastaanotostamme tai info-sivulta saat ajantasaista tietoa siitä, minkä kalastuskunnan alueella liikutaan.
Alamitat ja rajoitukset ovat pyhiä:
- Kuhalla on tiukka alamitta (tarkista vuosittain, usein 42 cm tai enemmän). Jos kala on sentinkin alle, se lasketaan takaisin. Piste.
- Rasvaevällinen taimen on rauhoitettu lähes kaikkialla sisävesillä. Jos saat sellaisen, vapauta se välittömästi, vaikka se olisi kuinka suuri.
- Käytämme maalaisjärkeä: älä ota ylös enempää kalaa kuin jaksat syödä. Pakkasessa vuoden lojunut hauki ei ole herkkua.
Venevuokraus ja varusteet
Kaikilla ei ole omaa venettä trailerin päällä, eikä tarvitsekaan olla. Kiviniemen Tilalla on vuokrattavana kalustoa, jolla pääsee kalojen luo. Rannalta heittely on mukavaa, mutta totta puhuen parhaat ottipaikat ovat saarten takana ja selkäpakkojen päällä.
Soutuveneemme ovat tukevia, suomalaisiin oloihin tehtyjä paatteja. Ne eivät kippaa, vaikka nousisit seisomaan (mitä en suosittele kovassa aallokossa). Soutaminen itsessään on rentouttavaa, ja uistelu soutuvauhdilla on usein tehokkaampaa kuin moottorilla pörrääminen, koska vauhti on luonnostaan epätasaisempaa, mikä saa vieheen uinnin elämään.
Jos tavoittelet kaukaisempia selkävesiä, kysy moottoriveneiden saatavuudesta. Pienet 4-tahtimoottorit vievät vähän bensaa ja ovat luotettavia. Muistathan aina:
- Pelastusliivit ovat pakolliset. Ne löytyvät meiltä ja kuuluvat vuokraan. Vesi on kylmää kesälläkin.
- Ankkuri on kalastajan paras kaveri. Kun löydät ahvenparven, pudota ankkuri heti. Tuuli vie veneen pois ”hollilta” yllättävän nopeasti, ja parven löytäminen uudelleen voi olla työn takana.
- Kaikuluotaimet. Omiin veneisiimme ei ole kiinteästi asennettu hippavehkeitä jokaiseen, mutta jos sinulla on oma kannettava kaiku, ota ihmeessä mukaan. Pohjanmuotojen tunteminen on puoli ruokaa.
Mikäli tulet omalla veneellä, varmista laskuluiskan kunto ja trailerin parkkipaikat etukäteen ottamalla yhteyttä asiakaspalveluumme.
Vinkit ensikertalaiselle – Näin et jää ”munat pataan”
Olen nähnyt satoja kertoja, kun innokas porukka lähtee vesille kalliit vehkeet mukanaan ja palaa tyhjin käsin. Yleensä syy on liiallinen hätäily. Tässä muutama nyrkkisääntö, jotka olen oppinut kantapään kautta.
Tarkkaile tuulta. Kala on usein siellä, minne tuuli käy. Tuuli kuljettaa pintavettä ja sen mukana planktonia rantaa kohti -> pikkukalat seuraavat perässä -> petokalat seuraavat pikkukaloja. Tuulenpuoleinen ranta on siis usein parempi kuin tyyni ja suojainen poukama, vaikka siellä olisikin mukavampi oleskella.
Väri ratkaisee kelin mukaan. Pilvisellä kelillä ja sameassa vedessä käytä ärsykevärejä (ambulantti, kirkas keltainen/punainen). Kirkkaalla auringonpaisteella vaihda luonnollisiin hopean, mustan ja sinisen sävyihin. Jos vesi on oikein kirkasta, kupari on vanha kikka, joka toimii yllättävän usein.
Älä unohda mato-ongintaa. Se kuulostaa lasten puuhalta, mutta laiturin nokasta tai veneen vierestä ongittu iso ahven tai lahna on hieno kokemus. Se on myös paras tapa saada lapset innostumaan kalastuksesta, koska actionia on yleensä tarjolla enemmän kuin uistelussa. Matoja ja onkivehkeitä saa usein lähistön kaupoista, jos omat unohtuivat.
Ja jos kalantulo on heikkoa, muista, että Kiviniemen Tilan rantasauna lämpiää illalla joka tapauksessa. Siellä jälkipelit ovat usein se reissun paras osa, kun spekuloidaan sitä ”jättiläistä”, joka pääsi irti juuri veneen vieressä.
Jooko, lähdetäänkö kalaan?
Kalastusmatkailu on siitä hienoa, että jokainen reissu on erilainen. Joskus kastutaan läpimäräksi ja palellaan, joskus aurinko paistaa ja vapa taipuu jatkuvasti. Kiviniemen Tila tarjoaa raamit tälle kaikelle. Meiltä saat majoituksen pehmeät sängyt rankan kalastuspäivän päätteeksi, ja tilaa varusteiden kuivatukseen.
Jos olet järjestämässä kalastusreissua isommalle porukalle, tutustu ryhmäpalveluihimme. Voimme räätälöidä paketin, johon kuuluu vaikka eväät veneeseen tai valmis illallinen, jos saalis jäikin laihaksi (sitä sattuu parhaillekin).
Vapaketjut kuntoon ja kireitä siimoja! Nähdään rannassa.