No niin, suoraan asiaan. Jos olet tulossa Kiviniemen Tilalle ja luulet, että pelkkä ongen heittäminen laiturinnokasta takaa pannukarkeat ahvenet, tulet todennäköisesti pettymään. Tai no, ehkä saat särkiä kissalle, mutta jos tavoitteena on kunnon ruokakala ja se kuuluisa ”kireä siima”, tarvitaan vähän pelisilmää. Olen kolunnut näitä vesiä vuosikymmenet – välillä on tullut tyhjä arpa, mutta useimmiten savustuspönttöön on saatu täytettä.
Tässä ei nyt hifistellä millään kaikuluotaimien uusimmilla päivityksillä tai perhonsidonnan salateiteellä. Puhutaan rehellisestä kalastuksesta: miten napataan hauki, kuha tai ahven näistä meidän lähivesiltä ilman, että tarvitsee investoida tuhansia euroja vene-elektroniikkaan. Kiviniemen ympäristö on siitä kiitollinen, että se tarjoaa jokaiselle jotakin – kunhan tiedät, mistä etsiä ja milloin.
Tunne vetesi: Missä ne kalat luuraavat?
Kiviniemen Tilan vesistö on tyypillinen suomalainen järvimaisema: on karikkoa, kaislikkoa ja syvännettä. Virhe numero yksi, minkä näen turistien tekevän joka kesä, on soutaa keskelle järveä kirkkaassa auringonpaisteessa ja ihmetellä, miksi ei nappaa.
Kaloilla on omat reittinsä ja aikataulunsa, vähän kuin meillä ihmisilläkin. Ahven ei viihdy keskellä ulappaa tyhjän päällä, ellei siellä ole karikkoa tai pakkaa, joka nostaa pohjaa ylöspäin.
Tässä on minun nyrkkisääntöni paikan valintaan:
- Tuulenpuoleinen ranta on yleensä parempi. Tuuli painaa pintavettä ja sen mukana planktonia rantaa kohti -> pikkukalat seuraavat perässä -> petokalat ovat siellä syömässä pikkukaloja. Se on ravintoketjua käytännössä. Jos tuulee pohjoisesta, kalasta pohjoisrannalla.
- Kaislikon reuna on haukimagneetti. Älä heitä viehettä keskelle tiheintä ryteikköä (ellei sinulla ole ruohikkouistinta), vaan uita sitä aivan kaislan rajaa pitkin. Hauki kyttää siinä rajalla saalistaan. Pysäytä kelaus välillä; isku tulee usein juuri silloin, kun uistin pysähtyy ja alkaa vajota.
- Virtapaikat ja salmet ovat kullanarvoisia. Vesi liikkuu, mikä tuo happea ja ravintoa. Jos löydät virtapaikan sillan alta tai kapeikon, siellä on melkein aina kuhaa tai taimenta passissa. Erityisesti iltahämärässä.
Jos olet liikkeellä veneellä – joita meidän välinevuokraamostamme muuten löytyy – tarkkaile lokkeja. Jos lokit syöksyvät veteen tietyllä alueella, siellä on pikkukalaparvi pinnassa. Ja missä on pikkukalaa, siellä on alla isompaa ahventa ajamassa niitä pintaan. Aja viereen (älä päälle) ja heitä sekaan.
Vuodenajat ratkaisevat pelin
Sama uistin ja sama paikka ei toimi toukokuussa ja elokuussa. Suomen kesä on lyhyt, mutta veden lämpötila vaihtelee rajusti, ja se ohjaa kalojen käyttäytymistä enemmän kuin mikään muu.
Kevään kiihkeät viikot
Jäidenlähdön jälkeen vesi on kylmää. Kalat ovat kohmeessa, mutta kutuvietti ajaa niitä matalaan. Hauki kutee heti jäiden lähdön jälkeen. Kutuaikana (yleensä huhtikuun loppu – toukokuun alku) isot hauet ovat ”lempipuuhissa” eivätkä syö. Mutta kudun jälkeen… voi pojat. Sitä kutsutaan hauen syönniksi.
Silloin kannattaa hakeutua mataliin, nopeasti lämpeneviin lahtiin. Etsi tummaa pohjaa tai edellisvuotista kortetta. Vesi voi olla vain puoli metriä syvää. Käytä kirkkaita, ärsykevärisiä uistimia. Minulla on pakissa aina yksi räikeän papukaijan värinen lusikka tai jerky juuri tätä varten. Kelaa hitaasti – kala ei jaksa vielä jahdata pikajunaa.
Keskikesän haasteet ja ratkaisut
Heinäkuun helteillä moni kalastaja turhautuu. ”Ei täältä mitään tule.” Tulee sieltä, mutta rytmi pitää muuttaa. Keskipäivällä, kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, isot kalat painuvat syvänteisiin viileään veteen ja passivoituvat.
Jos haluat kalaa heinäkuussa, herää aikaisin. Ja kun sanon aikaisin, tarkoitan kello neljää aamulla. Aamunkoitto on maagista aikaa; järvi on tyyni, usva nousee ja kala syö. Toinen vaihtoehto on myöhäinen ilta ja yö. Kuha on valonarkaa kalaa ja nousee syömään matalikkojen reunalle vasta auringonlaskun jälkeen.
Kesällä vetouistelu on tehokkainta. Laita perään syvännevaappu (esim. Jesse tai Rapala) ja souda rauhallisesti syvänteiden reunoja, n. 4–6 metrin vedessä. Jos soudat liian kovaa, uistin nousee pintaan. Vauhdin pitää olla juuri sellainen, että tunnet vavassa pienen tärinän.
Syksyn suurkalaralli
Tämä on minun lempiaikaani. Vedet viilenevät, ja kalat alkavat tankata talvea varten. Nyt ei nirsoilla. Voit tarjota todella isoa uistinta. Iso hauki haluaa yhden ison suupalan mieluummin kuin sata pientä sinttiä, joiden perässä pitää juosta.
Syksyllä ahvenet kerääntyvät valtaviin parviin. Kun löydät yhden, löydät sata. Yleensä ne ovat vähän syvemmällä, pakkojen reunoilla 6–10 metrissä. Jigi on tässä ehdoton kuningas.
Välineet kuntoon: Älä liioittele, mutta älä kitsastele väärässä paikassa
Näen majoittujilla usein kahta ääripäätä. Joko tullaan marketin 19 euron ”jokamies-setillä”, jossa siima on paksua kuin pyykkinaru ja kela jumittaa, tai sitten on vehkeet, jotka maksavat enemmän kuin minun autoni. Kumpikaan ei ole välttämätöntä.
Kiviniemen vesille pärjäät hienosti perusvirvelillä. Tärkein sääntö: vaihda se vanha monofiilisiima kuitusiimaan. Tämä on halvin tapa parantaa saalisvarmuutta. 0.12mm – 0.15mm kuitusiima on tunnokas; tunnet pienenkin tärpin ja uistimen uinnin. Venyvällä nailonsiimalla kalastus on kuin yrittäisi tunnustella pohjaa villasukat kädessä.
Haukijahtiin tarvitset perukkeen. Hauella on partaveitsen terävät hampaat, ja se katkaisee kuitusiiman sekunnissa. Teräs- tai titaaniperuke on pakollinen. Ahvenelle ja kuhalle voit käyttää ohuempaa fluorocarbon-tapsia, jos haluat hifistellä, mutta peruslukkoleikarikin toimii, jos haukivaaraa ei ole.
Mitä uistinpakkiin? Älä hamstraa sataa uistinta. Nämä neljä tyyppiä kattavat 95% tilanteista täällä:
- Muutama lippauistin (koot 2 ja 3). Kupari ja hopea toimivat aina. Tämä on yleisviehe, jolla saa kaikkea ahvenesta haukeen. Jos lapsi opettelee kalastamaan, sido lippa siimaan. Se on helppo heittää ja kelata.
- Pari isompaa lusikkauistinta (esim. Kuusamon Räsänen tai Professor). Nämä lentävät kauas ja välkehtivät houkuttelevasti. Klassikko hauelle.
- Jigilajitelma. Moottoriöljyn värinen (tumma ruskehtava kultahipuilla) jigi on jostain syystä tappavan tehokas näissä vesissä ahvenelle ja kuhalle. Myös neoonivihreä toimii, jos vesi on sameaa.
- Yksi tai kaksi vaappua vetouisteluun. Valitse sellainen, joka ui noin 2-3 metrissä.
Jos omat välineet jäivät kotiin, kysy ihmeessä respasta. Meillä on vuokrattavana settejä, jotka on huollettu ja valmiina käyttöön. Ei tarvitse kirota solmujen kanssa rannassa.
Vastuullinen kalastus – pidetään järvi elävänä
Tämä on vakava paikka. Kalastus on mukavaa, mutta meidän pitää kunnioittaa luontoa. Kiviniemen Tilan arvoihin, joita vaalimme tässä luonnonkauniissa ympäristössä, kuuluu kestävyys.
”Catch and Release” eli pyydystä ja päästä on nykyään muotia, ja se onkin hyvä tapa suojella suurkaloja. Iso, yli 5-kiloinen hauki on vesistön arvokkain kala. Se pitää särkikannat kurissa ja tuottaa eniten mätiä. Sitä paitsi iso hauki maistuu puulta. Laske se takaisin kasvamaan. Ota ruokakalaksi ne ”sopivan kokoiset” hauet (1–3 kg) ja keskikokoiset ahvenet.
Muista myös alamitat. Kuhan alamitta on ehdoton. Jos saat alamittaisen kuhan, se on vapautettava välittömästi, oli se kuinka pahasti kiinni tahansa. Kastele kätesi aina ennen kuin kosket kalaan, jota aiot vapauttaa – kuiva käsi vaurioittaa kalan limapintaa ja altistaa sen myöhemmin homeelle.
Ja roskat. En kai edes joudu mainitsemaan tätä? Siimasykkyrät, tupakantumpit ja viehepakkaukset eivät kuulu järveen eivätkä rannalle. Taskuun mahtuu kyllä.
Lopuksi: Enemmän kuin pelkkä saalis
Paras kalastusvinkkini ei liity välineisiin tai tekniikkaan. Se liittyy asenteeseen. Älä ota stressiä saaliista. Joskus järvi on antelias, joskus se pitää suunsa supussa. Se kuuluu lajin luonteeseen.
Nauti siitä hetkestä, kun olet veneessä, kahvi termarissa höyryää ja kuikka huutaa taustalla. Kun tulet takaisin rantaan, lämmitä meidän rantasauna, käy uimassa ja paista makkaraa nuotiopaikalla, vaikka kalasaalis olisikin jäänyt laihaksi. Se kokonaisuus on se juttu, miksi tänne tullaan.
Mutta jos ne ahvenet sattuvat syömään, niin muista fileoida ne heti tuoreeltaan. Voissa paistettu ahvenfilee ruisleivän päällä… no, tiedättehän te. Se on parasta mitä ihminen voi housut jalassa kokea.
Tervetuloa kireille siimoille Kiviniemeen!