Ei mikään sunnuntaisoutelu – tai no, voi se olla sitäkin
Katsotaanpa totuutta silmiin: suurin osa meistä viettää ihan liikaa aikaa ruudun edessä. Kun tulet tänne Kiviniemen rantaan, sieltä tulee vastaan se tietty haju. Märkä sammal, järvivesi ja ehkä pieni häivähdys tervaa vanhoista veneistä. Se on se hetki, kun tiedät olevasi perillä.
Olen tässä vuosien varrella nähnyt jos jonkinlaista melojaa. On niitä, jotka tulevat omien hiilikuitumelojensa kanssa ja näyttävät siltä, että ovat syntyneet kajakkiin. Ja sitten on niitä – ja heitä on muuten suurin osa – jotka eivät ole kiikkerään purkkiin koskeneetkaan sitten ala-asteen leirikoulun. Ja tiedätkö mitä? Molemmat ryhmät lähtevät täältä hymy korvissa.
Meillä ei harrasteta mitään ”hienosteluvuokrausta”. Kalusto on käyttöä varten, se on kiveniskemiä kestävä ja ennen kaikkea turvallinen. Tässä alla kerron vähän tarkemmin, millä täällä vesillä liikutaan, ettei tarvitse arpoa rannassa.
Kalusto: Millä täällä oikein liikutaan?
Valikoima on rakennettu sitä silmällä pitäen, että täällä pärjää sekä ensikertalainen että kokeneempi konkari. Vesistö on vaihteleva, joten välineidenkin pitää olla.
Ensimmäisenä meillä on yksikkökajakit. Nämä ovat pääasiassa polyeteenimuovisia peruskajakkeja. Miksi muovia? Koska Suomen järvissä on kiviä. Paljon kiviä. Jos raapaiset lasikuitukajakin pohjan maakiveen, se on itku ja iso (kallis) remontti. Nämä meidän Perception- ja Prijon-mallit joustavat ja kestävät kolhua. Ne ovat vähän kuin vesien traktoreita – eivät ehkä maailman nopeimpia, mutta vievät varmasti perille. Istuinaukot ovat sen verran isoja, että sieltä pääsee pois ilman paniikkia, jos sattuu pyörähtämään ympäri. (Mikä on muuten harvinaisempaa kuin luulet.)
Sitten löytyy kaksikkokajakkeja. Meillä on tapana kutsua näitä leikkisästi ”avioeroveneiksi”. Siinä ollaan samassa rungossa, ja jos tahti ei löydy, alkaa helposti syyttely siitä, kuka meloo ja kuka vain liottaa melaa vedessä. Oikeasti kaksikko on loistava valinta, jos toinen on vähemmän kokenut tai haluatte edetä ripeästi ilman, että toinen jää jälkeen. Kaksikko on vakaa kuin mikä – sen kaataminen vaatii jo melkein yrittämistä.
Perinteinen avokanootti eli inkkari on monen lapsiperheen suosikki. Nämä meidän Mad Riverit ja Welhonpesän mallit ovat leveitä ja vakaita. Tänne mahtuu keskelle koira, kylmälaukku tai pari naperoa kelluntaliiveineen. Inkkari on kiireettömän ihmisen valinta. Sillä ei rikota nopeusennätyksiä, ja jos tuuli nousee yli 6-7 metriin sekunnissa, melominen muuttuu aika työlääksi jumpaksi. Mutta tyynellä kelillä? Aivan lyömätön. Voit laskea melan laidalle ja kaivaa termarin esiin ilman pelkoa kippaamisesta.
Mitä se lysti maksaa?
Hinnoittelu on pidetty simppelinä. Inhoan itse piilokuluja, joten meillä ei sellaisia ole. Hinta sisältää aina sen itse veneen, melan, liivit ja aukkopeitteen (kajakeissa). Jos tarvitset vesitiiviin pussin puhelimelle, heitän sen kaupan päälle, jos niitä on hyllyssä vapaana.
Yleisin vuokraus on meillä 2-4 tuntia. Siinä ajassa ehtii nähdä maisemat, käydä ehkä jossain saaressa jaloittelemassa ja palata takaisin ennen kuin pakarat puutuvat totaalisesti. Koko päivän vuokra on sitten niille, jotka haluavat oikeasti kadota horisonttiin.
- Muutaman tunnin pyrähdys maksaa yleensä kolmenkympin luokkaa per nuppi. Se on aika vakio.
- Koko päivän setti tulee suhteessa halvemmaksi, ja silloin ei tarvitse kytätä kelloa.
- Majoittujille meillä on usein omat diilinsä. Jos olet varannut meiltä yösijan, kysy ihmeessä pakettihintaa. Kannattaa katsoa meidän majoitusvaihtoehdot, jos et halua ajaa yötä myöten kotiin melontareissun jälkeen.
Ryhmille teen tarjouksen erikseen. Jos teitä on tulossa polttariporukka tai firman virkistyspäivä, älkää varatko yksitellen netistä, vaan soittakaa. Katsotaan teille sopiva kalusto ja kenties joku opastamaan alkuun, ettei mene ihan sirkukseksi.
Varusteet – muutakin kuin pelkkä mela
Monesti ihmiset tulevat rantaan farkuissa ja tennareissa ja ihmettelevät, miksi pudistelen päätäni. Melonta on vesiurheilua. Vaikka et kaatuisi, vesi roiskuu. Aina. Melasta valuu vettä syliin, laiturilta roiskuu, ja jossain vaiheessa astut kuitenkin sinne nilkkaan asti ulottuvaan veteen.
Tässä on lyhyt lista siitä, mitä me tarjoamme ja mitä sinun kannattaisi tuoda:
Meiltä tulee tietysti kelluntaliivit. Ja tämä on sääntö, josta en jousta: liivi pysyy päällä ja kiinni. Ei auki lepattamassa, ei ”tässä penkin alla varalta”. Jos liivi ahdistaa, me vaihdetaan se isompaan tai eri malliseen. Malleja löytyy ihan pienestä 15-kiloisen lapsen liivistä aina 100+ kilon raavaan miehen kokoon. Nykyaikaiset melontaliivit on leikattu niin, että kädet pyörivät vapaasti. Se ei ole mikään oranssi tönkköpelasutsliivi 80-luvulta.
Meloja löytyy erimittaisia. Katson rannassa sinulle sopivan. Liian lyhyellä melalla homma on yhtä tuskaa ja rystyset paukkuvat kajakin kylkiin. Liian pitkällä taas väsytät olkapääsi puolessa tunnissa. Jos otat kajakin, saatat haluta myös aukkopeitteen. Se on se ”hame”, joka tulee vyötärölle ja kiinnitetään kajakin aukon reunaan. Se pitää alavartalon kuivana ja lämpimänä. Kesähelteellä moni jättää sen pois, mutta syksyllä se on ehdoton.
Mitä sinä tuot? Vaihtovaatteet. Jätä ne autoon tai meidän rantasaunan pukuhuoneeseen, jos olet varannut vuoron. Päällä on hyvä olla sellaista vaatetta, joka ei ime vettä itseensä kuin sieni. Villa ja keinokuidut ovat ystäviä, puuvilla ja farkut vihollisia. Jalassa Crocsit, neopreenitossut tai vanhat lenkkarit ovat parhaat. Paljain jaloin en suosittele lähtemään, rannoissa voi olla lasinsiruja tai teräviä kiviä.
Turvallisuus ja ”maalaisjärki”
Järvi on kaunis, mutta se on myös armoton, jos olet tyhmä. Sanon tämän suoraan, koska en halua onkia ketään täältä ylös.
Ensimmäinen sääntö on keli. Jos rannassa vaahtopäät lyövät laituriin, me emme vuokraa kalustoa aloittelijoille. Piste. Se ei ole kiusantekoa, se on fysiikkaa. Kajakki on hallittavissa kovassakin kelissä osaavissa käsissä, mutta avokanootti muuttuu tuulipussiksi hyvin nopeasti.
Toinen juttu on reitin valinta. Kerron aina rannassa, missä kannattaa käydä ja minne ei kannata mennä. Jos sanon, että ”älkää menkö tuon niemen taakse, siellä on kova ylänkötuuli”, niin uskokaa. Olen kerran hakenut moottoriveneellä pariskunnan, joka oli melonut myötätuuleen 5 kilometriä ja tajunnut sitten, etteivät jaksa meloa takaisin vastatuuleen. Se oli hiljainen venematka takaisin.
Alkoholi ja melonta eivät sovi yhteen. Tiedän, että ”kaljakellunta” on käsite, mutta se tapahtuu jossain muualla kuin meidän vuokrakalustolla. Yksi saunajuoma repussa saareen on ok, mutta jos porukka on jo tullessa humalassa, avaimet eivät tipu. Säästetään ne huurteiset sinne iltaan, kun olette turvallisesti kuivalla maalla.
Kenelle tämä oikeasti sopii?
Melkein kenelle vain. Olen työntänyt vesille 80-vuotiaan mummon, joka halusi vielä kerran kokea melan vedon, ja 3-vuotiaan, joka istui kanootin pohjalla pelastusliivit korvissa. Tärkeintä on asenne. Jos pelkäät vettä paniikinomaisesti, melonta ei ehkä ole sinun juttusi. Mutta jos osaat uida ja sinulla on normaali tasapaino, opit perusjutut viidessä minuutissa.
Kajakilla melominen on yllättävän kevyttä. Se ei vaadi massiivisia hauiksia. Voima otetaan vartalon kierrosta, jaloista ja keskivartalosta. Jos kädet väsyvät vartissa, teet sen väärin – ja minä kyllä neuvon oikean tekniikan ennen lähtöä.
Miten toimitaan?
Varaaminen on fiksua, varsinkin heinäkuussa ja viikonloppuisin. Meillä saattaa olla kaikki 15 kanoottia vesillä yhtä aikaa. Soitto tai viesti etukäteen pelastaa päivän.
Kun tulet paikalle:
- Ilmoittaudu meille, hoidetaan paperityöt (kyllä, vastuuvapautuslomake pitää täyttää, tylsää mutta pakollista).
- Valitaan liivit ja mela. Säädetään jalkatuet rannalla, ei vasta järvellä.
- Katsotaan kartasta reitti. Neuvon parhaat suojat tuulelta ja hienoimmat taukopaikat.
- Työnnän teidät vesille. Ensimmäiset 5 vetoa tuntuvat huteroilta. Seuraavat 50 jo paremmilta.
Ja hei, kun palaatte, nostakaa kalusto rannalle, älkää jättäkö veteen hankaamaan kiviä vasten. Huuhdellaan hiekat pohjasta, niin seuraavallakin on mukava lähteä.
Jos alkoi poltella päästä vesille, ota yhteyttä ja varataan teille sopivat pelit. Kiviniemen Tila on parhaimmillaan vedenrajasta katsottuna. Nähdään rannassa!