Vesi kantaa, kunhan annat sille luvan
Olen opettanut melontaa vuosia, ja yksi asia pätee aina: vesi on elementtinä rehellinen. Se ei välitä tittelistäsi, kiireistäsi tai siitä, paljonko maksoit varusteista. Kiviniemen Tila on siitä kiitollinen paikka vesillä liikkumiseen, että meillä pääsee suoraan asiaan. Rannasta irtautuminen on se hetki, jolloin syke yleensä laskee. Ei tarvitse suorittaa, ellei sitten väkisin halua vetää maitohapoilla vastatuuleen.
Moni ensikertalainen jännittää kajakin kaatumista. Sitä pelätään turhaan. Nykyiset retkikajakit ovat kuin korkkeja – leveitä, hitusen kömpelöitäkin, mutta äärettömän vakaita. Sinun pitää tehdä töitä, jos haluat saada ne ympäri tasaisella vedellä. Täällä meidän vesistöissämme maisema vaihtelee suojaisista poukamista laajempiin selkiin, ja sieltä löytyy jokaiselle jotakin, oli alla sitten ensimmäinen kerta tai tuhannes kilometri.
Melonta on siitä mainio laji, että se yhdistää täydellisen hiljaisuuden ja fyysisen tekemisen. Et kuule moottorin pärinää, vain melan viillon vedessä ja veden pienen kohinan keulaa vasten. Joskus lokki rääkäisee, mutta se kuuluu asiaan.
Ohjatut retket – miksi ottaa opas mukaan?
Rehellisesti sanottuna, et sinä opasta tarvitse pelkästään melomaan oppimiseen. Sen perustekniikan oppii vartissa. Opas on mukana siksi, että retkestä tulisi elämys eikä selviytymistarina.
Olen nähnyt liian monta kertaa, kuinka porukat lähtevät innoissaan liikkeelle, melovat itsensä piippuun ensimmäisen tunnin aikana väärällä tekniikalla ja palaavat rantaan kiukkuisina. Ohjatulla retkellä me katsomme tahdin sopivaksi. Näytän, miten voima otetaan keskivartalosta eikä pelkillä käsivarsilla – säästät olkapäitäsi ja jaksat nauttia maisemista.
Toinen syy on paikallistuntemus. Tiedän tasan tarkkaan, missä kivikot vaanii juuri pinnan alla ja missä tuuli pyörteilee iltapäivällä. Tiedän myös ne paikat, joissa on todennäköisintä nähdä kuikka tai majava iltahämärässä. Jos olette liikkeellä isommalla porukalla, esimerkiksi viettämässä tykypäivää tai juhlia, opas pitää letkan kasassa ja huolehtii turvallisuudesta, jotta te voitte keskittyä olennaiseen.
Mitä ohjatulla retkellä yleensä tapahtuu?
- Käymme rannassa läpi kaluston säädöt. Jalkatuet pitää olla oikealla etäisyydellä, muuten melonta on pelkkää käsien heiluttelua ilman tukea.
- Turvallisuusperehdytys on lyhyt mutta ytimekäs. Miten toimitaan, jos kaveri putoaa, ja miksi liivi pidetään kiinni.
- Itse melontaosuus sovitetaan ryhmän mukaan. Joskus mennään hitaasti kaislikon reunaa, toisinaan tehdään pidempi lenkki saarien ympäri.
- Tauot ovat tärkeitä. Rantautuminen kajakilla on oma taiteenlajinsa, jossa moni kastelee jalkansa. Opettelen teille kuivan tyylin.
Kalusto: Millä täällä liikutaan?
Kiviniemen Tilalla ei harrasteta mitään hipo-luokan kilpakalustoa, vaan käyttövarmaa ja kestävää retkikalustoa. On turha antaa aloittelijalle hiilikuituista merta nylkevää puikkoa, jolla ei pysy pystyssä. Meillä kalusto on valittu sitä silmällä pitäen, että se kestää käyttöä ja antaa anteeksi pienet virheet.
Valinta riippuu pitkälti siitä, mitä haluat tehdä ja kenen kanssa.
- Yksikkökajakki on se perinteinen valinta, kun haluat olla oman veneesi kapteeni. Se on nopeampi kuin avokanootti ja aukkopeitteen ansiosta pysyt kuivana, vaikka vähän roiskuisikin. Materiaalina polyeteeni on huoleton – jos osut kiveen, siihen tulee naarmu, ei reikää.
- Kaksikko on parisuhdetestin mainio väline. Siinä istutaan peräkkäin. Takana istuva ohjaa polkimilla peräsimen avulla, edessä istuva määrää tahdin. Jos rytmi löytyy, kaksikko liikkuu todella liukkaasti ja vakaasti. Jos rytmi ei löydy, no, siinä oppii ainakin kommunikaatiota.
- Avokanootti eli ”inkkari” on klassikko. Se on oikea valinta silloin, kun ei ole kiire ja mukana on paljon tavaraa tai vaikkapa koira. Kanootti on herkkä tuulelle korkean laitansa vuoksi, joten kovalla kelillä se vaatii taitoa. Tyynellä ilmalla se on kuitenkin lyömätön fiilistelyväline.
- Sup-laudat ovat tulleet jäädäkseen. Se ei ole varsinaisesti melontaa sanan perinteisessä merkityksessä, vaan enemmänkin tasapainoilua ja suppailua. Hauskaa se on, etenkin helteellä, kun veteen putoaminen on vain plussaa.
Kaikkiin vuokriin kuuluu meillä aina kelluntaliivit (jotka puetaan päälle, ei istuinalustaksi), mela ja kajakeissa aukkopeite. Aukkopeite on se ”hame”, joka estää veden valumisen syliin. Moni vierastaa sitä aluksi, peläten jäävänsä jumiin jos kajakki kaatuu. Lupaan, että se lähtee irti pelkistään polviansaan nostamalla tai paniikissa potkaisemalla. Kukaan ei jää sinne jumiin.
Turvallisuus ja reittisuunnittelu
Vesistö on elementtinä arvaamaton. Aamulla peilityyni järvenpinta voi iltapäivällä olla vaahtopäillä, jos tuuli kääntyy. Siksi reittisuunnittelu on kaiken A ja O. Kun lähdet retkelle, kerro aina jollekulle maihin jäävälle, minne olet menossa ja milloin aiot palata. Tämä on vanha sääntö, mutta se on pelastanut monta henkeä.
Muutama käytännön vinkki reitin valintaan:
- Jos tuulee, melo meno-osuus vastatuuleen. Mikään ei ole raskaampaa kuin meloa väsyneenä takaisin rantaan kovaan vastatuuleen. Myötätuulessa paluu on juhlaa.
- Pysy lähellä rantaa. Ensinnäkin sieltä näkee enemmän luontoa. Toiseksi, jos jotain sattuu, ranta on lähellä. Ulapalla on tylsää ja tuulisempaa.
- Kylmä vesi kangistaa nopeasti. Vaikka ilma olisi +20 astetta, jos vesi on +10, sinulla on vedenvarassa vain minuutteja toimintakykyistä aikaa ennen kuin sormet lakkaavat tottelemasta. Pukeudu siis veden, älä pelkän ilman mukaan.
Varustautuminen – jätä farkut kotiin
Tämä on virhe numero yksi. Farkut kastuvat, painavat tonnin ja kuivuvat kolme päivää. Paras melonta-asu on kerrospukeutuminen. Alle merinovillaa tai teknistä materiaalia, päälle tuulenpitävä kuori. Jalassa neopreenitossut tai villasukat ja sandaalit ovat hyvät. Kumisaappaat ovat kajakissa kömpelöt ja jos kaadut, ne täyttyvät vedellä ja tekevät uimisesta hankalaa.
Aurinkolasit kannattaa kiinnittää narulla kaulaan. Tämän järven pohjassa on nimittäin melkoinen kokoelma Ray-Baneja. Puhelin menee vesitiiviiseen pussiin, joka laitetaan kaulaan tai taskuun, joka on kiinni vetoketjulla. Ei avonaiseen reisitaskuun.
Melonnan jälkeen
Kun kajakki on vedetty kuiville ja melat palautettu telineeseen, harva haluaa heti hypätä autoon ja ajaa pois. Fyysisen suorituksen jälkeen kroppa huutaa lämpöä ja ruokaa. Kiviniemen Tilan ympäristö on rakennettu juuri tätä silmällä pitäen.
Monet ryhmät varaavat melonnan päätteeksi saunavuoron. Siinä on oma taikansa, kun pesee järviveden roiskeet pois pehmeissä löylyissä ja käy uimassa – tällä kertaa ilman kajakkia. Jos olette liikkeellä pidemmällä kaavalla, meidän majoitusvaihtoehdot tarjoavat paikan, johon kaataa väsynyt pää tyynyyn. Ei tarvitse miettiä kotimatkaa väsyneenä.
Melonta on siitä jännä laji, että se ei oikeastaan lopu siihen kun nouset rantaan. Se tunne, kun maa keinuu vielä illallakin nukkumaan mennessä, on merkki onnistuneesta päivästä.
Haluatko vesille?
Vesistöt kutsuvat, mutta ne vaativat kunnioitusta. Me olemme täällä sitä varten, että pääset alkuun turvallisesti ja oikeilla välineillä. Ota yhteyttä, niin katsotaan teidän porukalle sopiva paketti – oli se sitten parin tunnin iltamelonta tai koko päivän retki eväineen.