Talviloma lasten kanssa. Se kuulostaa paperilla (ja Instagram-kuvissa) idylliseltä: punaiset posket, höyryävä kaakao, iloinen kiljahdus pulkkamäessä ja täydellinen hiljaisuus lumisessa metsässä.
Todellisuus? Se on usein sekoitus kadonneita rukkasia, ”Mulla on nälkä” -huutoja viiden minuutin välein ja sitä, että joku (yleensä aikuinen) unohti pakata villasukat. Mutta kun ne palaset loksahtavat kohdalleen, suomalainen talviluonto tarjoaa jotain sellaista, mitä ei rahalla saa mistään teemapuistosta.
Kiviniemen Tilan kaltaiset paikat ovat opettaneet meille vuosien varrella, että onnistunut perheloma ei vaadi sirkustemppuja. Se vaatii hyvät eväät, oikeat varusteet ja kyvyn sietää pientä kaaosta. Tässä ei nyt luetella itsestäänselvyyksiä hiihtoladuista, vaan mennään siihen, mitä siellä hangessa oikeasti voi tehdä – ja miten järki säilyy pakkasella.
Kun sukset eivät luista (ja miksi se on ihan ok)
Olen nähnyt liian monta perhettä, jotka yrittävät väkisin hiihtää, koska ”niin kuuluu tehdä”. Jos lapsi on viisivuotias ja sukset menevät ristiin ensimmäisen kymmenen metrin jälkeen, kenenkään loma ei parane siitä, että hinkataan väkisin viiden kilometrin lenkki.
Unohtakaa suorittaminen. Talvinen metsä on leikkikenttä ilman latujakin.
Mitä tehdä, kun hiihto ei nappaa?
- Lähtekää metsään ilman päämäärää etsimään eläinten jälkiä. Jäniksen jäljet tunnistaa helposti (ne takajalat!), mutta kuka löytää ketun helminauhamaisen jäljen? Tämä on kuin salapoliisileikkiä, joka ei maksa mitään.
- Lumikenkäily on yllättävän hauskaa lapsillekin, jos välineet ovat oikean kokoiset. Se tunne, kun voi kävellä upottavassa hangessa uppoamatta, on aika maaginen. Kiviniemen maastoissa tämä oli aina hitti, koska reitiltä pystyi poikkeamaan turvallisesti.
- Rakentakaa lumiluolan sijaan lumilyhtyjä. Se on nopeampaa, eikä kukaan jäädy istuessaan lumessa tuntikausia. Kun ilta hämärtyy kolmen aikaan (tervetuloa Suomeen), lyhtyjen sytyttäminen on päivän kohokohta.
Ja sitten on se pulkkamäki. Mutta tässä on yksi juttu, jonka olen oppinut kantapään kautta: Stiga (ne rattikelkat) on kiva, mutta vanha kunnon liukuri on usein nopeampi ja helpompi kantaa takaisin ylös. Jos mäki on jäinen, varokaa häntäluita. Aikuiset innostuvat yleensä liikaa ja g-voimat yllättävät.
Jään vetovoima – enemmän kuin vain pilkkimistä
Jos lomailette järven rannalla, kuten Kiviniemessä oli tapana, jää on elementti, jota ei kaupungissa koe samalla tavalla. Järven jäällä on oma äänimaailmansa. Se kumisee, paukkuu ja elää. Lapsille jo pelkkä jään päällä käveleminen voi olla elämys.
Pilkkiminen on klassikko, mutta ollaan rehellisiä: lasten kärsivällisyys riittää siihen tasan kolmeksi minuutiksi, ellei kalaa tule heti. Ja harvoin tulee.
Siksi kannattaa ottaa mukaan retkiluistimet tai potkuri. Potkukelkka on aliarvostetuin talvikulkuneuvo ikinä. Sillä pääsee kovaa, siihen saa matkustajan kyytiin (tai ne eväät), ja se pysyy pystyssä paremmin kuin luistimet. Jos jää on peilikirkas, pelkkä kenkien liu’uttaminen on hauskaa. Jos lunta on jäällä paljon, tehkää sinne valtava labyrintti tallomalla polkuja. Sitä on hauska juosta kilpaa.
Tärkein varuste ei ole takki, vaan eväät
Ulkona ruoka maistuu paremmalta. Tämä on fakta, ei mielipide. Vaikka olisitte syöneet tukevan aamiaisen, raitis ilma tyhjentää vatsan tunnissa. Ja mikään ei tapa tunnelmaa nopeammin kuin verensokerin lasku.
Makkaranpaisto nuotiolla on seremonia. Siihen liittyy tulitikkujen raapiminen (jotka ovat aina vähän kosteita), savun saaminen silmiin ja se, että makkara on pinnalta musta ja sisältä kylmä. Mutta se kuuluu asiaan. Jos haluatte nostaa tasoa, unohtakaa ne perus grillimakkarat hetkeksi.
- Kokeilkaa tikkupullia. Valmis pullataikina (tai itse tehty, jos olette ahkeria) kiedotaan oksan ympärille. Paistuu hitaasti, mutta maistuu taivaalliselta hillon kanssa.
- Lämmin mehu tai kaakao termarissa on elinehto. Ei haaleaa, vaan niin kuumaa, että pitää puhaltaa.
- Folioon käärityt banaanit, joiden sisään on tungettu suklaapala. Nämä voi heittää hiillokselle kypsymään. Sotkuista? Kyllä. Sen arvoista? Ehdottomasti.
Muistakaa myös nokipannukahvit aikuisille. Se on eri juoma kuin se, mitä keittimestä aamulla tulee. Siinä maistuu savu ja rauha.
Pukeutumisesta: Puuvilla tappaa tunnelman
Tässä kohtaa pitää olla vähän tiukkapipoinen. Olen nähnyt liian monta lasta itkemässä kylmyyttä, koska alimpana kerroksena on puuvillainen t-paita. Kun lapsi hikoilee riehutessaan lumihangessa, puuvilla kastuu. Ja kun se kastuu, se kylmenee heti, kun liike lakkaa. Ja sitten tulee huuto.
Merinovilla iholle. Aina. Se maksaa enemmän, mutta se pelastaa loman. Keskikerrokseen fleeceä tai paksua villaa, ja päälle jotain tuulenpitävää. Ja ne kengät: Kuomat tai vastaavat kevyet talvikengät ovat hyvät, mutta jos varpaille ei ole tilaa liikkua, ne jäätyvät. Ottakaa mieluummin numeroa liian isot kengät ja laittakaa kahdet villasukat, kuin tiukat monot.
Toinen vinkki: Pitäkää autossa tai repussa aina varahanskat. Hanskat kastuvat lumileikeissä noin viidessätoista minuutissa, vaikka paketissa lukisi ”waterproof”. Kuivat hanskat kesken ulkoilun ovat kuin uusi alku.
Mitä tehdä kun tulee pimeä (ja se tulee aikaisin)?
Talvella Suomessa pimeys on osa kokemusta, ei este. Kiviniemen Tilan tyyppisissä paikoissa ei ole katuvaloja joka kulmassa, ja se on pelkästään hyvä asia.
Hankkikaa koko perheelle otsalamput. Se muuttaa tylsän iltakävelyn seikkailuksi. Pieni metsäpolku näyttää otsalampun valossa jännittävältä tunnelilta. Voitte leikkiä valoilla hippaa tai etsiä heijastimia, jos olette piilottaneet niitä taskulampun valokeilassa etsittäväksi.
Ja tässä on se hetki rauhoittumiselle. Kun on pimeää ja kylmää, sauna on paras paikka maailmassa. Saunominen on suomalaisessa perhelomailussa se hetki, kun kaikki rauhoittuvat (tai sitten siellä kisaillaan siitä, kuka heittää eniten löylyä).
Sauna ja lumipesu
Jos teillä on rohkeutta, viekää lapset lumipesulle. Se kiljahdus, kun kuuma iho osuu pakkaslumeen, on jotain alkukantaista. Se myös opettaa lapsille jotain omien rajojen ylittämisestä turvallisesti. Mutta varoitus: lumi on usein kovempaa kuin miltä se näyttää. Älkää hypätkö pää edellä hankeen, ellette ole testanneet sitä ensin kepillä. Jäätynyt hanki raapii ihon rikki, ja se ei ole hauskaa.
Saunan jälkeen takkatuli ja pelikortit. Unohtakaa iPadit hetkeksi, jos mahdollista. ”Uno” tai perinteinen ”Pekka-korttipeli” toimii yhä.
Yhteenvetoa ei tarvita, mutta yksi neuvo vielä
Älkää yrittäkö tehdä kaikkea. Talvilomalla väsy tulee nopeammin kuin kesällä. Pukeminen kestää puoli tuntia. Riisuminen toisen puoli tuntia. Liikkuminen lumessa on raskasta. Jos teette yhden kunnon asian päivässä – olkoon se sitten mäenlasku tai makkaratulia – se riittää.
Loput ajasta voi vaikka vain tuijottaa tulta ja olla. Se on sitä luksusta, jota me aikuiset kaivataan, ja lapsetkin oppivat arvostamaan, kunhan saavat ensin purkaa energiansa sinne hankeen.