Syysretkeily: Ruska, Sienestys ja Marjastus

Rehellisesti sanottuna, kesä on Suomessa yliarvostettu. Kyllä, sanoin sen ääneen. Kesällä on hyttysiä, hellettä, ruuhkaisia leirintäalueita ja jatkuva paine ”suorittaa” lomaa. Syysretkeily on toista maata. Se on niille meille, jotka arvostamme hiljaisuutta, emmekä pelkää pientä tihkusadetta tai sitä, että aamukahvia joutuu juomaan hanskat kädessä.

Kiviniemen Tilalla syksy ei tarkoita ovien sulkemista, vaan sesongin vaihtumista ehkä siihen kaikkein tunnelmallisimpaan vaiheeseen. Kun mittari alkaa näyttää aamuisin viittä astetta ja hengitys höyryää, metsä muuttuu täysin. Se lakkaa olemasta vain vihreä tausta ja muuttuu ruokakomeroksi.

Jos olet joskus miettinyt, miksi joku lähtee vapaaehtoisesti tarpomaan märkään metsään lokakuussa, tässä on syy: metsä antaa syksyllä enemmän kuin se ottaa. Mutta vain, jos tiedät mitä etsit.

Ruska ei ole pelkkää lehtipuuta

Mainoskuvissa ruska on aina sitä, että aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja tunturikoivut loistavat kultaisina. Todellisuus on usein maanläheisempi – kirjaimellisesti. Täällä meidän korkeuksillamme ruska on monivaiheinen prosessi, eikä se vaadi Lappiin ajamista.

Maaruskasta puhutaan liian vähän. Se alkaa usein jo ennen kuin puut vaihtavat väriä. Varvut, mustikanlehdet ja suopursut alkavat punertaa ja luovat metsänpohjalle sellaisen kirjavan maton, jota ei millään Instagram-filttereillä saa aikaiseksi. Kiviniemen ympäristössä, kun katsoo järvelle päin, veden tummuus korostaa rannan keltaisia ja oransseja sävyjä tavalla, joka saa kiireisimmänkin vaeltajan pysähtymään.

Parasta ruskaretkeilyssä on ilman laatu. Kesän kostea painostavuus on poissa. Ilma on terävää ja raikasta – ”korkeaa”, kuten vanha kansa sanoo. Se tekee kävelemisestä kevyempää, vaikka selässä olisi painavampikin rinkka.

Sienestys: Suppilovahverot ja se kuuluisa sienihulluus

Olen nähnyt ihmisten, jotka eivät normaalisti erota mäntyä kuusesta, sekoavan täysin syksyisessä sienimetsässä. Ja ymmärrän sen täysin. Sienestys on koukuttavampaa kuin mikään mobiilipeli. Se on aarteenetsintää aikuisille.

Kiviniemen maastot ovat siitä kiitollisia, että täältä löytyy monipuolista metsäpohjaa. Mutta tässä muutama huomio, jotka olen oppinut kantarta kävellessäni:

  • Älä tuijota pelkkiä kantarelleja. Heinäkuun keltaiset herkut ovat kivoja, mutta todellinen syyssato on muuta. Kantarelli on aloittelijan sieni; se loistaa kauas. Tosiharrastaja odottaa myöhäisempää syksyä.
  • Suppilovahvero on syksyn kuningas. Ne ovat mestaripiiloutujia. Voit seistä keskellä kymmenien kilojen esiintymää etkä näe yhtäkään, koska ne näyttävät aivan kuolleilta lehdiltä. Kikka on pysähtyä ja kyykistyä. Kun silmäsi erottaa yhden, yhtäkkiä näet niitä satoja. Olen joskus kerännyt samalta neliömetriltä puoli ämpärillistä siirtämättä jalkojani.
  • Mustatorvisieni on hifistelijän valinta. Ruma kuin mikä, mutta maku on uskomaton. Jos löydät näitä, älä kerro tarkkaa paikkaa edes parhaalle ystävällesi. Pidä se omana tietonasi.
  • Varovaisuus ei ole nössöilyä. Jos et ole 100% varma, jätä se metsään. Sienikirjat ovat hyviä, mutta mikään ei voita sitä, että opettelee tunnistamaan varmasti 2-3 lajia ja pitäytyy niissä aluksi.

Ja muuten, hirvikärpäset. Niitä on, valitettavasti. Mutta ensimmäisten kovien pakkasöiden jälkeen tilanne helpottaa huomattavasti. Siksi myöhäinen syksy on usein miellyttävämpi kuin alkusyksy.

Marjastus: Puolukka pelastaa talven

Mustikat alkavat olla syyskuussa jo vetisiä ja mauttomia, mutta puolukka on vasta parhaimmillaan. Itse asiassa, pieni yöpakkanen tekee puolukalle vain hyvää – se pehmentää happamuutta ja tiivistää sokerit. Kiviniemen lähimetsissä puolukkaa on joinakin vuosina niin paljon, että tuntuu kuin joku olisi kaatanut punaista maalia varvikkoon.

Toinen syksyn sankari on karpalo. Se vaatii vähän enemmän vaivaa, sillä joudut menemään suolle. Kumisaappaat ovat pakolliset, ei vapaaehtoiset. Märkä sammal, upottava maasto ja viileä ilma, mutta se tunne, kun löydät mättään täynnä kiiltävän punaisia helmiä, on vaivan arvoinen. Karpaloiden poimiminen on hidasta hommaa, mutta ne ovat todellista superruokaa.

Varustautuminen: Villa on ystäväsi

Tässä kohtaa moni tekee virheen. Lähdetään liikkeelle samoilla varusteilla kuin heinäkuussa, ehkä lisätään vain huppari. Virhe. Syysretkeily vaatii kerrospukeutumista. Majoitus Kiviniemen Tilalla tarjoaa toki lämpimän yösijan, mutta päiväretkelle tarvitset oikeat kamppeet.

Unohtakaa kaikki tekniset superkuidut hetkeksi. Merinovilla on edelleen lyömätön materiaali ihoa vasten. Se lämmittää märkänäkin. Ja sukat – ota aina yhdet varasukat enemmän kuin luulet tarvitsevasi. Metsä on syksyllä märkä, vaikka ei sataisi. Aamukaste ja märkä varvikko kastelevat kengät yllättävän nopeasti.

Taukotakki on toinen pro-tason vinkki. Kun kävelet, sinulla on lämmin. Heti kun pysähdyt kaivamaan termospulloa tai tutkimaan sienimätästä, kylmä hiipii luihin alle minuutissa. Kevyt untuvatakki tai paksu villapaita repussa pelastaa tunnelman.

Sauna, illan kruunu

Mikään, ja tarkoitan ei mikään, voita sitä tunnetta, kun palaat päivän reissulta kohmeisin sormin ja pääset lämmittämään saunaa. Se on syysretkeilyn ”game changer”.

Kesällä sauna on kiva lisä, mutta syksyllä se on käytännön välttämättömyys lihashuollon ja lämmön palauttamisen kannalta. Kiviniemen Tilan saunatilat on suunniteltu juuri tätä varten. Kun istut lauteilla, iho kihelmöi lämmön palatessa raajoihin ja haistat kiukaalta nousevan koivun tuoksun, kaikki maailman murheet tuntuvat aika kaukaisilta.

Rohkeimmat käyvät tietysti vielä järvessä. Vesi on kylmää, kyllä. Mutta se endorfiiniryöppy, joka siitä seuraa, on uskomaton. Se nollaa kropan täydellisesti vaelluspäivän jälkeen.

Miksi juuri nyt?

Syksy on lyhyt. Se hetki, kun ruska on parhaimmillaan ja sienimetsä antelias, kestää vain muutaman viikon. Kohta sataa räntää, päivät lyhenevät olemattomiin ja maa routii. Nyt on se ”sweet spot”.

Kiviniemen Tila tarjoaa puitteet, mutta elämys pitää hakea itse sieltä metsästä. Me hoidamme majoituksen, lämpimät tilat varusteiden kuivattamiseen ja valmiiksi lämmitetyn saunan, jos niin sovitaan. Sinun tehtäväsi on vain pakata reppu, vetää saappaat jalkaan ja lähteä.

Loka-marraskuun vaihde on usein hiljaisempaa aikaa matkailussa, mikä tarkoittaa, että saatat saada koko maiseman itsellesi. Ei jonoja, ei melua. Vain sinä, luonto ja se rauhoittava lehtien rapina jalkojen alla.

Ota yhteyttä ja varaa syysreissusi nyt. Sienet eivät odota, eikä ruskakaan kestä ikuisesti.