Ollaanpas hetki rehellisiä. Milloin viimeksi olit oikeasti hiljaa? En tarkoita sitä, että istut kotona sohvalla ja selaat puhelinta ilman televisiota taustalla. Tarkoitan tilannetta, jossa ainoa ääni on tuuli puissa tai veden liplatus rantakiveen, eikä kukaan vaadi sulta yhtään mitään.
Nykyään puhutaan paljon ”palautumisesta” ja ”hyvinvointiretriiteistä” ikään kuin ne olisivat jotain mystistä rakettitiedettä. Minun kokemukseni mukaan – ja olen nähnyt aika monta stressaantunutta kaupunkilaista täällä Kiviniemen Tilalla – kyse on paljon yksinkertaisemmasta asiasta.
Ihmisen hermostoa ei ole suunniteltu piippaamaan kolmen minuutin välein. Kun tulemme tänne luonnon keskelle, pois asfaltin höyrystä ja palaveriputkista, tapahtuu jotain, mitä ei voi puristaa Excel-taulukkoon. Tämä ei ole mikään mainospuhe kiiltävästä elämästä, vaan aika raadollinen havainto siitä, miten vieraantuneita olemme rauhasta.
Miksi hiljaisuus tuntuu aluksi ahdistavalta?
Tämä on ilmiö, jonka näkee melkein joka kesä. Jengi saapuu retkeilyalueelle, pystyttää teltan tai majoittuu, ja sitten iskee outo levottomuus. Kun taustahäly katoaa, omat ajatukset kuuluvat liian kovaa. Se on ”vieroitusoire” melusta.
Ensimmäisten tuntien aikana moni kaivaa puhelinta taskusta refleksinomaisesti, vaikka täällä pitäisi katsella järvelle. Olen huomannut, että todellinen rentoutuminen alkaa vasta, kun hyväksyy sen, että mitään ei tapahdu.
Hiljaisuus luonnossa ei ole myöskään täydellistä äänettömyyttä. Se on sitä, että äänet ovat oikeita. Moottoritien kohinan sijaan kuulet:
- Tuulen huminan männyissä. Se on matalataajuista ääntä, joka tutkitusti laskee sykettä. Ei tarvitse uskoa tutkimuksia, kokeile itse seisoa viisi minuuttia rannassa silmät kiinni.
- Linnut. Keväällä ja alkukesästä meillä on täällä sellainen konsertti, että korvatulpat voivat olla tarpeen, jos on tottunut nukkumaan betonibunkerissa.
- Veden äänet. Aallot eivät noudata kelloa. Ne tulevat ja menevät omaan tahtiinsa, ja se rytmi pakottaa hengityksen tasaantumaan.
Kun aivot tajuavat, ettei pusikossa vaani sapelihammastiikeri eikä sähköpostissa odota maailmanloppu, kortisolitasot alkavat laskea. Se tuntuu fyysisesti siltä, kuin joku ottaisi lyijyliivin pois hartioilta.
Kiviniemen lääke: Sauna, vesi ja yksinkertainen ruoka
Me ei Kiviniemen Tilalla leikitä mitään viiden tähden spa-hotellia, jossa soitetaan panhuilumusiikkia ja juodaan viherpirtelöitä hienosta lasista. Meidän ”hyvinvointiretriitti” on sitä, että pilkotaan puut, lämmitetään sauna ja käydään uimassa. Piste.
Sauna on suomalaisen meditaation korkeakoulu. Siellä ei voi suorittaa. Tai no, jotkut yrittävät kilpailla löylykestävyydestä, mutta se on nuorten miesten hölmöilyä. Oikea saunominen on istumista ja hikoilua. Lämpöshokki ja sen jälkeinen jäähtyminen tekevät keskushermostolle saman kuin ”reboot”-nappi jumittavalle tietokoneelle.
Olen usein puhunut vieraiden kanssa, jotka ovat tulleet meille vuokraamaan kajakin tai sup-laudan. Moni sanoo, että meloessa mieli tyhjenee tavalla, jota ei tapahdu kuntosalilla. Vesi kantaa, ja sinun tarvitsee vain vetää melaa. Yksi veto kerrallaan.
Mitä kehossa tapahtuu metsässä?
Ei mennä liian syvälle biologiaan, mutta muutama fakta on hyvä tiedostaa, jotta ymmärtää miksi viikonloppu teltassa tai mökissä toimii paremmin kuin viikko sohvalla.
Verenpaineen lasku on mitattavissa oleva fakta. Japanilaiset puhuvat ”metsäkylvystä” (shinrin-yoku), ja he ovat tutkineet, että jo 20 minuuttia metsässä laskee stressihormoneja merkittävästi. Täällä Suomessa meillä on metsää joka puolella, mutta me olemme vähän unohtaneet käyttää sitä lääkkeenä. Meillä Kiviniemessä metsä alkaa heti oven takaa.
Toinen juttu on haju. Havupuiden erittämät fytonsidit lisäävät vastustuskykyä, mutta ennen kaikkea ne tuoksuvat lapsuudelta ja turvallisuudelta. Kun haistat sateen jälkeisen sammaleen, aivot rekisteröivät sen eri tavalla kuin toimiston ilmastoinnin.
Näin rakennat oman ”retriittisi” ilman guruja
Ei sinun tarvitse maksaa tuhansia euroja siitä, että joku käskee sinun hengittää syvään. Voit tulla meille tai mennä mihin tahansa metsään, ja tehdä sen itse. Tässä muutama kantapään kautta opittu vinkki, joilla saat viikonlopusta irti muutakin kuin hyttysenpuremia.
Jätä se kello pois ranteesta.
Tämä on vaikein. Syö kun on nälkä, nuku kun väsyttää. Nykyaikainen ihminen on orjuutettu kelloon. Luonnossa aikaa mitataan valon määrällä, ei numeroilla. Jos heräät aamulla viideltä auringonnousuun, herää. Älä yritä väkisin nukkua ”koska on aika”.
Tee jotain fyysistä, mutta älä urheile.
Vuokraa meiltä kanootti tai lähde kävelemään luontopolkua, mutta älä laita sykemittaria päälle. Tarkoitus on liikuttaa lymfanesteitä, ei tehdä ennätyksiä. Halonhakkuu on muuten parasta mindfullnessia – siinä on pakko keskittyä tai lähtee varvas.
Ruoka on puoli ruokaa.
Retkiruoka maistuu aina paremmalta. Jos et jaksa kokata trangialla, meidän pitopalvelusta saa kyllä ruokaa ryhmille, mutta on siinä oma taikansa, kun paistaa makkaraa tai loimuttaa lohta avotulella. Tuli on alku-televisio. Sen tuijottaminen laskee aivojen beta-aaltoja (ne stressiaallot) ja nostaa alfa-aaltoja (ne rentoutumisaallot).
Varusteet ja valmistautuminen – vähemmän on enemmän
Monet stressaavat varusteista. ”Onko mulla oikeanlainen makuupussi? Onko goretexit tarpeeksi uudet?” Lopettakaa hössötys. Kiviniemen Tila tarjoaa puitteet ja vuokravälineet, joten sun ei tarvitse omistaa puolta partiokaupasta tullaksesi tänne.
Tärkeämpää on asenne. Jos sataa, sitten sataa. Se on vettä. Se kuivuu. Jos on kylmä, laitetaan villaa päälle. Luonto ei sopeudu sinuun, sinä sopeudut luontoon. Tämä kontrollin menettäminen on itse asiassa se kaikkein vapauttavin asia. Kaupungissa yritämme kontrolloida kaikkea lämpötilasta aikatauluihin. Täällä se ei toimi, ja se on helpotus.
Yksin vai porukalla?
Olen nähnyt täällä yritysryhmiä, jotka tulevat ”virkistymään” (lue: juomaan viinaa ja saunomaan), ja olen nähnyt yksinäisiä vaeltajia. Molemmissa on puolensa.
- Ryhmässä hiljaisuus on jaettua. On aika voimakas kokemus istua nuotiolla porukalla ilman, että kenenkään tarvitsee puhua työasioista. Meidän kokoustilat ovat olemassa, mutta parhaat päätökset tehdään yleensä laiturinnokassa.
- Yksin ollessa taas kohtaat itsesi raadollisemmin. Jos tulet yksin, varaudu siihen, että ensimmäinen ilta on tylsä. Toisena päivänä alat huomata yksityiskohtia, joita et ennen nähnyt.
Mitä kotiinviemisiksi?
Kun palaat täältä arkeen, säilytä se tunne. Usein näen, miten ihmiset hyppäävät autoon parkkipaikalla, käynnistävät puhelimen ja alkavat heti soittaa rästipuheluita. Virhe.
Anna sen rauhan laskeutua. Aja kotiin ilman radiota. Se hiljaisuus ja luonnon voima, jota täältä hait, ei ole mikään matkamuisto, jonka voi laittaa hyllyyn. Se on tila, johon voit palata mielessäsi, kun toimiston hälinä alkaa taas nousta sietämättömäksi.
Kiviniemen Tila on täällä. Kalliot eivät siirry, ja järvi pysyy paikallaan. Tervetuloa hakemaan voimat takaisin, kun akku on loppu. Meillä on sauna lämpimänä.